Katsojien suosikkiteatterit Helsingissä
Helsinki on aktiivinen teatterikaupunki. Siellä sijaitsee paitsi kansallinen päänäyttämömme Suomen Kansallisteatteri, myös kaksi muuta isoa teatteria, Ruotsalainen teatteri eli Svenska Teatern ja Helsingin Kaupunginteatteri. Kansallisteatteri ja Svenska Teatern ovat olleet aina valtiollisesti avustettuja rahoitukseltaan ja Helsingin Kaupunginteatteri myös kuntarahoituksen piirissä. Kaikki nämä kolme teatteria ovat keränneet vuosikymmenien aikana isoja yleisöjä. Jokaisella on myös pieni näyttämö, jossa on voitu toteuttaa taiteellisempia teoksia kuten vaikkapa ulkomaista, nuorta draamaa. Suurilla näyttämöillä on nähty kansallisia isoja teoksia ja klassikoita, ja Kaupunginteatterissa ja Svenska Teaternissa myös musikaaleja.
Isojen teattereiden lisäksi suurta suosiota ovat nauttineet muutamat pienemmät teatterit. Sekä Ryhmäteatteri ja KOM-teatteri ovat noin viisikymppisiä itsenäisiä teattereita, joista vuosien varrella on kasvanut isoja toimijoita. Niiden lisäksi Q-teatterilla, joka on perustettu vuonna 1990, on oma vakituinen yleisönsä. Yleisö saattaa olla ”vain” alle 10 000 katsojan kokoinen, kuten esim. Q-teatterin tapauksessa, mutta uskollinen yleisö on pitänyt teattereiden ohjelmiston elävänä ja kiinnostavana.
Ruotsinkielisen Svenska Teaternin lisäksi löytyy Lilla Teatern, jonka perusti aikoinaan Vivica Bandler. Sittemmin teatteria johtivat Birgitta Ulfsson ja Lasse Pöysti sekä heidän jälkeensä Asko Sarkola. Teatteri sai omaa jalansijaa suomenruotsalaisten katsojien keskuudessa. Sen ohjelmisto oli rohkeampaa ja enemmän kantaaottavaa kuin perinteisen Svenska Teaternin. Suhteet kansainvälisesti olivat poikkeuksellisen vilkkaat, osin luultavasti Bandlerin ansiosta, jolla oli loistava kielitaito ja joka säännöllisesti matkusti eri Euroopan kaupungeissa ja tutustui esim. saksalaiseen teatteriin tarkasti. Lilla Teaternin revyyt olivat 1960-1970-luvuilla oikeita kassamagneetteja, joilla paikattiin taloutta silloin, kun se oli saattanut kärsiä taiteellisimpien tuotantojen seurauksena. Ulkomaalaisista ohjaajista läheiset välit olivat esim. amerikkalaiseen näytelmäkirjailija Edward Albeehen (kirjoittanut esim. Kuka pelkää Virginia Woolfia, Eläintarhatarina), joka vierailikin useasti Lilla Teaternissa.
Asko Sarkola johti Lillania ansiokkaasti ja lisäsi ohjelmistoon farsseja ja commedia dell’artea. Hänen siirryttyä Kaupunginteatterin johtoon Lillan menetti pitkäaikaisen johtajansa. Pian Lillan yhdistettiinkin osaksi Kaupunginteatterin ohjelmistoa. Kaupunginteatterin ruotsinkielinen tuotanto nähdään Lillanissa, ja ohjelmistossa on edelleen runsaasti farsseja ja joskus myös revyytä.
Jo lueteltujen teattereiden lisäksi Helsingissä on useita vapaita ryhmiä, joiden esityspaikat vaihtelevat. Vuosittaiset Stage-festivaalit Korjaamolla tuovat myös kansainvälisiä vierailuja Suomen pääkaupunkiin paljon.