Televisiolla on ollut 1950-luvulta asti asema koko kansakunnan viestimenä. Vasta viime vuosina sen asema instituutiona on alkanut hajota. Ennen television kautta saatiin yhteys kaikkiin kansalaisiin. Sen edeltäjä oli radio, joka 1920-luvulta asti oli toimittanut samaa tehtävää: yhdistänyt kansakuntaa ja ollut se portti, jonka kautta kuuluisuuteen päästiin.
Television voittokulku radion ohi alkoi 1960-luvulla. Syntyi kokonainen televisiosukupolvi, eli tekijöitä, jotka erikoistuivat nimenomaan tv:n tekemiseen. Ohjelmatyyppejä kehitettiin luovasti. Kansainvälisestikin televisio oli iso juttu. Järjestettiin isoja kansainvälisiä festivaaleja, joissa televisio-ohjelmia palkittiin. Suomalaisista ohjelmista Jukka Virtasen, Aarre Elon ja Matti Kuuselan muodostama VEK-ryhmä, ja sen ohjelma Lumilinna voitti Kultainen Ruusu -palkinnon Montreauxn televisiofestivaaleilla. Julkkiksia alkoi syntyä television piiristä. 1960-luvulla television suosiota kiihdytti kotimaisen elokuvan aseman heikkeneminen näyttelijöiden lakon myötä. Työtaistelu kesti peräti kaksi vuotta, 1963-1965. Sinä aikana pitkään jatkunut kotimaisen elokuvan vetovoima hiipui, ja katsojat jäivät yhä enemmän kotiin katsomaan televisioita, jotka toisaalta olivat yleistyneet samaan aikaan kodeissa.
Vähitellen alkoi olla yleistä, että teatterinäyttelijöitä näki myös televisiorooleissa. Yleisradio perustettiin 1960-luvulla, ja se toimi erityisen aktiivisesti 1970-luvulla. Monet television tähdistä olivat tuttuja myös teatterin lavoilta. Vähitellen huomattiin myös, että televisiosta ja elokuvista tutut näyttelijät saivat myös katsojat liikkeelle. Esimerkiksi näyttelijät Pentti Siimes ja Ritva Valkama olivat suosionsa huipulla 1970-luvun televisio-ohjelmissa, ja molempia nähtiin myös teattereissa. Vetovoima toimi kumpaankin suuntaan. Myös televisio käytti mielellään teatterissa jo ansioituneita näyttelijöitä. Parempi myöhään -sketsisarja, joka oli MTV:n ensimmäisiä isoja satsauksia huumorin alalla, hyödynsi teattereiden näyttelijöitä: mukana oli Valkaman ja Siimeksen lisäksi mm. Jukka-Pekka Palo ja Jussi Jurkka Kansallisteatterista.
Nykyään tilanne on muuttunut. Esimerkiksi Ryhmäteatterin Seitsemän veljestä ei hyödyntänyt kesäproduktiossaan vuonna 2017 ketään tv:stä tuttua henkilöä. Tässä on tapahtunut selvä muutos, sillä vielä 1980- ja 1990-luvuilla käytettiin mielellään tv:stä tuttuja henkilöitä. Esimerkiksi Eija Vilpas, joka oli tunnettu tv-kasvo 1990-luvulla, veti väkeä mm. Pyynikin kesäteatterin Täällä Pohjantähden alla -tuotantoon. Teatterin ja television pitkä rinnakkaiselo on katkeamassa tv-instituution murtumisen seurauksena. Tulevaisuuden tähdet syntyvät jossain muualla, ehkä suoraan teatterin lavalla.